Defenssiflipperi

Olen tutustunut moniin - moniin - turvallisen tilan pelisääntöihin ja huoneentauluihin. Olen ollut tekemässä niitä itse. Ne ovat kaikki tarpeellisia ja hyviä, enkä sano ainuttakaan alentuvaa tai sarkastista sanaa niistä. Olen johtanut riittävän montaa ryhmää ja projektia tietääkseni, miten vajavaisia kaikki työkalut ihmisten erilaisuuden edessä ovat - ja silti niitä pitää käyttää.

Mutta.

Tässä postauksessa nostan yhden turvallisen tilan pelisääntöihin tai huoneentauluihin liittyvän haasteen. Oikeastaan jo viittasin siihen yllä: meidän ihmisten erilaisuus. Ja erilaiset tavat tulkita ja kokea asioita, ja erilaiset tavat selvitä erilaisilla tavoilla haastaviksi kokemistamme tilanteista.

Esimerkiksi, jos ihminen kokee (itse, hiljaa sisällään) epäonnistuneensa jossain, hänellä aktivoituvat hänen omat, henkilökohtaiset, tapansa selvitä tästä äärimmäisen epämiellyttävästä tunnekokemuksesta. Tarve selvitä on niin primitiivinen, että "turvallisen tilan" säännöt eivät nouse mieleen sillä hetkellä, eikä omaa - todennäköisesti defensiivistä - reaktiota pysty kierrättämään sitä kautta, miltä se mahtaa toisesta tuntua.

Negatiivisen tunnekokemuksen kanssa kamppaileva ihminen saattaa vaikkapa vähätellä, pelleillä, suuttua tai ihan vaan lukittua ja kiristää tunnelmaa. Omassa tarinassaan hän vain suojelee itseään eikä todellakaan riko turvallisen tilan sääntöjä. Jos edes tiedostaa, mitä tekee. Mutta tällaiset itsesuojelumekanismit rikkovat toisten turvallista tilaa. Ehkä vain vähän, ehkä paljonkin. Ja silloin luonnollisesti heidän negatiivinen tunnekokemuksensa aktivoituu. Ja, kuten tämän postauksen otsikosta jo arvasit, seurauksena voi olla flipperi, jossa itseään ja sisintään suojelevien tiiminjäsenten välillä defenssit pomppivat kuin kipeää tekevä kuula flipperissä kimmokkeesta toiseen.

Mikä avuksi? Kenen vastuulla on pysäyttää flipperi?

Ensiavuksi käy ainakin se, että yrittää oman defensiivisen tunnemyrskyn keskellä miettiä, miltä omat sanat, metakieli tai sanaton viestintä mahtavat toisesta tuntua. Empatia, siis. Riskin ottaminen sen edessä, että flipperin kuula napsahtaa kipeästi rintakehään pysähtyäkseen siihen.

Onko sinulla kokemusta tilanteesta, jossa joku on kireän tunnelman keskellä pystynyt ojentamaan sovinnollisen kätensä suuntaasi, ja saanut flipperin asettumaan?